Kepon kartano
Uudenkaarlepyyn Jepualla sijaitseva Kepon kartano on tärkeä osa KWH-yhtymän historiaa. Se on yksi Pohjanmaan harvoista kartanoista. Sille on aina ollut tyypillistä pienimuotoinen teollinen toiminta. Nykyisin kartano toimii KWH-yhtymän kokous- ja koulutustiloina.
1739–1783
Saha- ja tekstiiliteollisuutta
Kepon kartanon mailla ei ole koskaan harjoitettu suurimittaista maanviljelyä, vaan pienimuotoista teollista toimintaa. Teollisuuden mahdollisti Kepon koskesta saatu vesivoima. Pohjanmaan ensimmäinen saha rakennettiin kosken rannalle noin vuonna 1739, ja tukkeja uitettiin sahalle jokea pitkin aina Lapualta ja Kuortaneelta asti. Sahan rakennutti raatimies Samuel Lithovius Uudestakaarlepyystä.
Johan Bladh nuorempi, kartanon omistaja vuosina 1762–1783, kehitti sahaa ja perusti tupakkaviljelmän, tupakkakehräämön, pikitehtaan, pellava- ja puuvillanauhatehtaan sekä verkakutomon. Bladh oli vaasalainen kauppias ja laivanvarustaja, joka muutti myöhemmin Benvikin tilalle Kaskisten lähelle, jossa hän kuoli vuonna 1783
1786–1838
Björkmanin suvun aika
Kartano siirtyi Björkmanin suvun omistukseen vuonna 1786, kun Tukholmassa asunut Bengt Magnus Björkman osti Kepon sahoineen. Hän omisti Suomessa myös Orisbergin, Kimon, Fiskarsin ja Kosken ruukit ja Orijärven kaivoksen sekä useita rautaruukkeja ja kartanoita Ruotsissa.
Lars Magnus Björkman, Bengt Magnus Björkmanin poika, omisti Kepon vuoteen 1829, jolloin hän myi sahan uusikaarlepyyläisporvari Gustaf Adolf Lindqvistille, joka oli kauppias ja laivanvarustaja.
1838–1899
Ensimmäiset asukkaat
Kimon ruukin kirjanpitäjä Carl Otto von Essen osti kartanon ja teollisuuslaitokset. Hän muutti ränsistyneeseen asuintaloon, joka sijaitsi kukkulalla teollisuuslaitosten läheisyydessä noin 200 metriä nykyisestä kartanorakennuksesta pohjoiseen.
Vuonna 1869 vanha Kepon kartano, saha ja useimmat muut rakennukset paloivat. Saha rakennettiin uudelleen, mutta päärakennusta ei enää pystytetty vanhalle paikalleen. Nykyisen Kepon kartanon kohdalla sijainnutta pienehköä taloa sen sijaan levennettiin ja pidennettiin. Nykyisen Kepon kartanon runko on siis peräisin 1860-luvun lopulta.
Otto von Essenin aikana saha kukoisti. Pietarsaarelainen laivanvarustaja ja teollisuusmies Peter Malm nuorempi tuli osakkaaksi sahalle vuonna 1840. Malm rahoitti sahan toiminnan ja myi valmiit tuotteet; von Essen toimi sahantarkastajana ja osti puut. Hänen lankonsa Johan Vilhelm Snellman asui Kepon kartanossa vuonna 1839 ja toimi jopa tilapäisenä sahantarkastajana von Essenin ollessa sairaana.
1860-luvulla sahan vuosituotanto oli yli kymmenentuhatta tukkia. Vuonna 1876 saha siirtyi kokonaan Peter Malm nuoremman omistukseen. Tulipalo sinetöi sahan kohtalon vuonna 1893 eikä Kepon kosken rannalla ole sen jälkeen ollut sahaa.
1899–1954
Villakehräämöstä kansankorkeakouluun
Von Essenin suku omisti Kepon kartanon vuoteen 1899, jolloin Hugo Grönlund osti sen vesivoiman houkuttelemana. Syksyllä 1900 “Hugo Grönlundin villakehräämö” aloitti toimintansa uudessa tehdasrakennuksessa vanhan sahan tontilla. Myöhemmin perustettiin myös kutomo, ja yhtiö muutti nimensä “Jepuan Verkatehtaaksi”. Enimmillään yhtiön palveluksessa oli noin 50 henkeä. Tehdas paloi vuonna 1909, ja toiminta siirrettiin Seinäjoelle.
Jo ennen paloa vuonna 1906 viljelysmaat ja metsät myytiin pietarsaarelaiselle Wilhelm Schauman Ab:lle, jota kiinnostivat metsät. Viktor Schauman osti Kepon kartanon vuonna 1918 ja kunnosti viljelysmaat sekä rakennukset. Viktor ja Ragni Schauman asuivat kartanossa vuoteen 1930, jolloin he myivät sen.
Päärakennukseen asettautui Evankelinen Kansankorkeakoulu, jonka kannatusyhdistys omisti kartanon 1930–1942. Sodan aikana kartano toimi sotilaiden majapaikkana, mutta sodan jälkeen aiemmat omistajat ottivat sen käyttöönsä. Viktor Schauman perheineen asui talossa vuoteen 1954.
1954–1994
Keppo-yhtymä
Vuonna 1954 alkoi uusi ajanjakso Kepon kartanon historiassa. Emil Höglund ja Karl-Johan Tidström olivat perustaneet Oy Keppo Ab:n, jolle he ostivat kartanon tiluksineen. He perustivat minkkitarhan, jota laajennettiin niin, että se vuonna 1962 oli maailman suurin.
1970-luvulla tarha tuotti vuodessa 130 000 minkinnahkaa. Oy Keppo Ab:n kaikkien tarhojen vuosituotanto oli 480 000 minkin- ja 150 000 ketunnahkaa. Vuonna 1992 Keppo-yhtiöt (vuodesta 1985 KWH-yhtymä Oy) lopettivat turkistarhauksen. Kartanon läheisyydessä sijaitseva minkkitarha annettiin vuokralle, joten tarhaus jatkui pienemmässä mittakaavassa.
1994–
Edustustiloiksi
Nykyisin Kepon kartano on ainoastaan KWH-yhtymän sisäisessä käytössä eikä sitä vuokrata ulkopuolisille. Se toimii yhtymän edustustiloina ja siellä pidetään kokouksia ja majoitetaan yhtymän vieraita. Kartanon mailla on vieraille myös erillinen vierastalo ja KWH-museo. Entiseen tallirakennukseen on rakennettu kokous-, juhla- ja kuntoilutiloja. Kepon panimo toimii vuokralla osassa tallia vuodesta 2017 alkaen.